Puut luovat ympärilleen viihtyvyyttä, sitovat ilman hiukkasia, auttavat hulevesien käsittelyssä ja viilentävät kaupungin katuja kesäisin. Ihmisten lisäksi monet kaupunkiluonnon eliöt hyötyvät puista.
Ammattitaitoinen arboristi eli puunhoitaja tavoittelee aina sitä, että kaupunkipuut eläisivät mahdollisimman pitkään – kuitenkin kaupunkilaisten turvallisuudesta tinkimättä. Jokaisen hoitotoimenpiteen ja poiston täytyy olla perusteltu. Toisinaan puita täytyy kuitenkin poistaa. Miten poistopäätöksiä tehdään? Entä milloin on paras hetki poistaa puu? Mitä vaihtoehtoja on?
Puun kunnon selvittäminen
Joskus puusta näkee suoraan viitteitä huonokuntoisuudesta. Puu voi olla esimerkiksi osittain tai kokonaan kuivunut, siinä voi kasvaa lahottavia kääpiä tai elellä vahingoittavia hyönteisiä. Yksinään mikään näistä ei kerro vielä koko tarinaa puun kunnosta, vaan esimerkiksi kääpä- ja puulajien tuntemus on kunnon arvioijalle erittäin tärkeää. Joskus puu voi elää käävän kanssa useita kymmeniä vuosia, ja toisinaan taas kääpä voi olla syy poistolle tai puun pienennykselle.
Puun kunnosta ei voi nähdä kaikkea paljaalla silmällä. Silmämääräisesti tehdyn seurannan ja kuntoarvioiden tukena käytetäänkin laitteita, jotka kertovat mitä kuoren alla tapahtuu. Esimerkiksi mikropora mittaa puuaineksen vastusta ja piirtää sen mukaan käyrää. Tomografi puolestaan mittaa ääniaaltojen nopeutta puuaineksessa ja piirtää puun poikkileikkauksesta kuvan. Kumpikin laite antaa viitteitä siitä, miltä puun sisällä näyttää mittauskohdassa.
Aina laho ei ole syy poistaa puuta. Monien puulajien elinkaareen kuuluu vanhemmalla iällä rungon sisälle muodostuva laho, jopa onttous. Esimerkiksi tammi (Quercus robur) ja lehmus (Tilia sp.) ovat useimmiten vanhoina onttoja. Se ei kuitenkaan yleensä johda kaatoon, sillä puiden rungoille ominainen putkirakenne on ehjänä erittäin vahva. Onttoihin onkaloihin muodostuu myös tärkeitä elinympäristöjä muun muassa hyönteisille, linnuille ja muille eläimille.
Useimmiten kyse on rakenteellisista vioista tai vaurioista, jos vielä elossa oleva puu poistetaan. Tällaisia ovat esimerkiksi merkittävät halkeamat tai repeämät, joiden kohdalla harkitaan tapauskohtaisesti, onko puuta syytä poistaa, vai voisiko sen vielä tukea turvallisesti latvuksesta köysituennalla.
Keinoja puun elinkaaren pidentämiseen
Monet vanhat puut ovat olleet täällä kauan ennen meitä ja oikeanlaisella hoidolla ne voivat olla kaupunkiympäristön rikastuttajia vielä pitkään. Vanhojen puiden ympäristö tulisikin suunnitella siten, että puiden tyvialueet jäisivät mahdollisimman vähälle kulutukselle, sillä juuristoalueen maan tiivistyminen on suuri ongelma. Myös ulkoilijat voivat kompastua maan pinnalla kulkeviin juuriin.
Puiden ympärille voisi suunnitella ympäristöön sopivia aitoja ja tyvialueiden nurmikot voisi jättää leikkaamatta. Olennaista olisi ohjata alueen käyttöä kauemmas puista, mikä vähentäisi juuristoalueen ylläpidon tarvetta. Kirjanpuistossa Kruunuhaassa on hyvä esimerkki siitä, miten puu jatkaa eloaan vielä lähes 100 vuotta rauhoituspäätöksen jälkeen, kun se saa olla rauhassa.
Kehittyvä ja kasvava kaupunki aiheuttaa toisinaan painetta puiden poistolle. Vanhaa infraa on katujen alla vaihdettava uuteen, liikennettä suunnitellaan uudelleen ja asuinalueita rakennetaan. Kaivutyöt olisi mieluiten jätettävä täysin puiden juuristoaluiden ulkopuolelle, koska juurten vaurioituminen voi johtaa puun kunnon heikkenemiseen ja sitä kautta pakottaa sen poistoon. Joissain kohteissa voitaisiin miettiä puiden siirtoa ennen kuin ne jäävät työmaan alle. Hyvällä ennakoinnilla siirtoa voitaisiin valmistella muutamia vuosia etukäteen juuriston hoidolla. Tästä on jo rohkaisevia esimerkkejä.
Kuollutkin puu on arvokas
Joskus päädytään kuitenkin puun poistamiseen. Paras ajankohta poistolle on talvi, sillä kaikkia häiriötä puissa ja niiden ympärillä on syytä välttää lintujen pesimärauhan aikaan eli keväästä syksyyn. Jos tuona aikana havaitaan poistettava puu, niin yleensä se merkitään puurekisteriin ja asiaan palataan talvella. Jäinen maa suojaa puistojen pintoja ja rakenteita työn aikana. Ajankohtaa on tosin mietittävä jatkossa uudelleen, jos talvet jatkuvat lauhoina ja lumettomina. Lauhat talvet aikaistavat myös lintujen pesintää.
Kuollutkin puu on arvokas. Mahdollisuuksien mukaan puistoihin ja pieniin kaupunkimetsiin olisi hyvä jättää monenlaista lahopuuta. Kelot ja maarungot tarjoavat eri eliölajeille otollisia elinympäristöjä. Lahoava puu on hyvää kasvualustaa kääville ja luonnollinen ötökkähotelli, joka tarjoaa ruokaa ja pesäkoloja myös linnuille. Paikalleen jätetyn kannon juuristossa voi asustaa hiiriperhe ja pienet onkalot ovat omiaan näätäeläimille. Petolinnut ovat myös valloittaneet kaupunkialueita, kun ravintoa riittää ja pesäpuiksi sopivia vanhoja suuria puita kasvaa puistoissa ja kaupunkimetsissä.
Maria Sutenius
Kirjoittaja on puiden puolella oleva luontointoilija,
joka toimii Staran arboristina.
#starahelsinki #luottokumppani #helsinki #puidenhoito #puut #vihertyö
No comments:
Post a Comment