Olen Staran asiakkuuspäällikkönä mieltynyt seuraavaan lauseeseen: asiakkaat arvostavat enemmän palveluntuottajan luotettavuutta kuin sen kyvykkyyttä. Kuulostaako erikoiselta? Tämä on kuitenkin ollut minulle tärkeä oivallus, kun olen miettinyt sitä, miten voisimme tehdä hommamme paremmin asiakkaiden näkökulmasta eli miten parantaisimme asiakaskokemusta.
Tiedämme tuottajana itse, miten paljon työtä teemme
erilaisissa projekteissa ja arvoimme onnistumisemme tämän vaivannäön pohjalta.
Oletamme helposti asiakkaan näkevän saman. Asiakkaan näkökulma on kuitenkin
toinen, sillä vaikka suorittaisimme teknisesti oikein sen mitä meiltä
tilattiin, voi asiakkaalle jäädä tyytymättömyyden tunne. Hyvin tehty työ onkin
vasta perustaso, jonka lisäksi meidän pitää herättää positiivisia
tunteita.
Esimerkiksi puutteellinen viestintä tai kohteen pieni epäsiisteys
voivat jättää kielteisen tunteen, joka painaa enemmän kokonaisarviossa kuin
projektin tekninen onnistuminen. Tämä tunne on ratkaisevampi menestyksellemme
kuin se, että tuliko hommat teknisesti hoidettua – sitähän asiakas odottaa
lähtökohtaisestikin.
Ensikohtaamisten psykologia
Törmäsin Harvardin sosiaalipsykologian professorin Amy Cuddyn artikkeliin siitä, mihin
ihmiset kiinnittävät huomiota ensikohtaamisissa. Ryhdyin miettimään, voisiko
samaa ajatusta soveltaa myös organisaatioiden ensivaikutelmiin. Teemmekö samaan
tapaan arvioita myös yrityksistä ja mahdollisista yhteistyökumppaneista?
Mielestäni teemme.
Cuddyn tutkimusten tulos oli, että ihminen miettii ensikohtaamisessa
kahta kysymystä: Voinko luottaa tähän henkilöön? Ja voinko kunnioittaa tätä
henkilöä? Näistä kysymyksistä tutkijat konvertoivat kaksi ominaisuutta: lämmön
ja kompetenssin. Lämpö viittaa kykyyn luoda tunne luottamuksesta ja kompetenssi
kyvykkyyteen hoitaa hommansa.
Organisaatioiden kohdalla asiakas miettii siis: Ovatko nämä
hyviä tyyppejä? Ja pystyvätkö he toimittamaan sitä mitä on tilattu? Näillä kahdella
ominaisuudella on myös tärkeysjärjestys ja se on toinen kuin yleensä
kuvitellaan: luotettavuus tulee ennen
kyvykkyyttä. Tämä johtuu siitä, että ammoisista ajoista lähtien olemme
törmänneet yksilöihin, joiden luotettavuutta on ollut syytä pohtia, eikä
virhearvioihin ole ollut varaa. Vaikka luolan eteen olisi tullut kuinka kyvykäs
metsästäjä, niin häntä ei voitu ottaa heimoon, jos häneen ei voitu luottaa. Väärin
arvanneet eivät päässeet jatkamaan sukua, ja näin evoluutio on jalostanut
meistä aika hyviä luotettavuuden arvioijia.
Suomalaisessa työelämässä on kuitenkin vahvasti juurtunut
ajatus, että juuri kyvykkyys on kaiken A ja O, ja että juuri kyvykkyys luo
luotettavuutta. Luotettavuuden rakentamista myynnin, markkinoinnin ja
asiakaspalvelun keinoin on pidetty hömpötyksenä. Kyvykkyys on toki tärkeää,
mutta evoluution näkökulmasta luottamuksen rakentaminen on vielä tärkeämpää.
Mielenkiintoiseksi ajatus menee, jos piirrämme näistä
kahdesta ulottuvuudesta nelikentän. Minkälaisia organisaatiotyyppejä saamme,
jos laitamme kyvykkyyden vaaka-akselille ja luottamuksen pystyakselille.
”Alisuoriutujat” eivät luonnollisesti pärjää oikein
kummassakaan ominaisuudessa, ja on vain ajan kysymys, milloin noutaja tulee. Tässä
ruudussa ei kukaan halua olla. ”Ojankaivajat” ovat suomalaisten lempilapsia –
kovia tekemään töitä, mutta eivät nöyrinä pidä meteliä itsestään. He osaavat
yleensä hommansa hyvin, mutta eivät välttämättä herätä luottamusta, koska eivät
saa suutaan auki. ”Luukuttajat” taas ovat taitavia myymään. He ovat jopa niin hyviä,
ettei tuotanto aina pysy kärryillä siitä, mitä aikatauluja tai lisätöitä on
menty lupaamaan ilman käsitystä siitä, miten ja milloin ne tuotetaan.
Vaikka nimet ovat vähän provosoivasti valittuja, niin ne
sisältävät aitoja hyvien toimijoiden ominaisuuksia – ”ojankaivajat” ovat
työtelijäitä ja ammattitaitoisia ja ”luukuttajat” ovat erityisen taitavia
ihmisten kanssa, sillä he pystyvät lämmöllä ja karismalla luomaan ihan aitoa
luottamusta. Tavoitetilassa, jossa molemmat ulottuvuudet ovat hyvällä tasolla,
löytyvät tietysti ”starat” – heillä on vankka osaaminen sekä tuotteiden ja palveluiden
tuottamisesta että myynti- ja palveluasioista. He pystyvät lupaamaan yhtä sun
toista, mutta myös lunastamaan nämä lupaukset. Tähän kaikkien organisaatioiden
tulisi pyrkiä – myös Staran.
Vaikutus NPS-pisteisiin
Olen kirjannut nelikenttään myös numeroita. Olemme mitanneet
jo useamman vuoden ajan NPS:ää eli Staraa suosittelevien asiakkaiden osuutta.
Tällä mittarilla asiakkaat ilmaisevat asteikolla 0-10 halukkuutensa suositella
meitä. Oletan pisteiden jakautuvan niin, että ”alisuoriutujat” saavat heikoimmat
pisteet eli 0-6 pistettä, ”luukuttajat” ja ”ojankaivajat” puolestaan 7-8 pistettä
ja kiitettävät pisteet 9-10 vievät ”starat”. Kiitettävälle tasolle ei pääse
teknisesti oikein suoritetulla työllä, eikä toisaalta pelkästään
tunneälykkäällä toiminnalla. Molempia tarvitaan.
Voisin sanoa, että Stara on perinteisesti ollut ”ojankaivaja”.
Teknisesti pystymme vastaamaan niihin haasteisiin, joita meille on uskottu. Jos
kuitenkin haluamme parantaa saamiamme arvioita, meidän tulee panostaa
asiakaskokemuksen parantamiseen ja luottamusta edistäviin tekoihin eli
tunnepuolen asioihin. Tämä onkin suunnitelmamme, jota olemme toteuttaneet jo
jonkin aikaa. Työ kantaa jo hedelmää, sillä nettosuositteluindeksimme (NPS) on noussut
jo erinomaiselle tasolle. Meistäkin on tulossa staroja! Kiitokset
asiakkaillemme tästä luottamuksesta. Kun järkiasiat ovat kunnossa, homma ei ole
maalissa, vaan sen jälkeen kehitetään tunnetta – eikö niin?
Antti Rusko
Pienen tytön isä, asiakkuuspäällikkö ja kauppatieteilijä, jolla
pitkä tausta tuotannon johtamisesta. Juuri nyt kiinnostunut teknisen alan ja
julkisten organisaatioiden asiakaslähtöisyyden kehittämisestä.
No comments:
Post a Comment