Kaikenkarvaiset kaverit kaupungissa

Keväisen koiran*piip*keskustelun nostaessa taas päätään jäin miettimään. Meidät staralaiset koetaan usein kovien pintojen puunaajina ja rakennetun ympäristön hoitajina, lumen auraajina. Mutta itse asiassa me puuhastelemme paljonkin eläinystäviemme kanssa. Iso osa siitä työstä on sellaista, mitä moni ei edes huomaa.

Luontovalvojasta on moneksi

Varmaan jokainen meistä pohtii välillä, että onko tämä työ se mitä haluan tehdä eläköitymiseen saakka vai voisinko vielä opiskella uuden ammatin. Tällaisia pohdintoja tein itsekin kuutisen vuotta sitten ja kuinka ollakaan, yhtäkkiä olinkin koulun penkillä opiskelemassa luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa.

Opintojen lomassa hain Staran ympäristönhoitoon työharjoitteluun ja pääsin vielä samana kesänä tekemään luontovalvojan töitä Helsingin kaupungin luonnonsuojelualueille ─ ja sillä tiellä ollaan. Paluuta entiseen työhön ei enää ollut. Kokeilin kyllä ja hyvä niin, joten ei jäänyt sekään mietityttämään.

Digitalisaatiota meille ja teille

Herään aamukuudelta keittämään kahvia – tämänkin työpäivän tavoitteena on rakentaa Helsingin tavoitteiden mukaisesti maailman toimivinta ja parhaiten digitalisaatiota hyödyntävää kaupunkia.

Maanviljely on muutoksessa globaalisti

Lähes koko maailmassa maanviljely on vuosikymmeniä perustunut - ja perustuu usein edelleen - voimakkaaseen maan muokkaukseen ja ulkoisiin ostettuihin tuotantopanoksiin kuten glyfosaatin ja lannoitteiden käyttöön. Kumpikaan näistä tavoista ei ole ongelma oikein käytettynä.

Mitä emme näe, sitä emme osaa arvostaa

Tulin aikoinaan yksityiseltä puolelta tuomaan yksityisen puolen ajattelua julkiseen hallintoon. Yllätyksekseni asiat julkisella puolella olivatkin aika hyvällä mallilla. Ammattitaitoa riitti ja työtä pelkäämättömiä oli yllin kyllin - toisin kuin monet uskovat. Ongelmia aiheutti ennemminkin byrokratia, hankintalaki ja tietojärjestelmät.

Katoamisilmoitus – kuinka työmatkaliikunta muutti työmatkani

”Kadonnut seitsemän kiloa vyötäröltä jonnekin Viikki-Tattarisuo väliselle alueelle. 

Löytäjä saa pitää, ei palautusoikeutta”.

Yhden tietotyöläisen yksi työpäivä

Herätyskello soi aamulla ties monennenko kerran. Vilkaisen kelloa − päivän ensimmäisen Teams-kokouksen alkuun on puoli tuntia. Ehdin nippanappa suorittaa pikaiset aamutoimet. Meikit ja kampaukset eivät ole tarpeen, sillä palaveri on Staran sisäinen eivätkä kamerat ole käytössä.