"Saan näppylöitä, kun joku puhuu siiloista!", puuskahti kollegani, kun puhuin siilojen purkamisesta. Kollega jatkoi: "En ymmärrä ollenkaan, miksei liiketoimintayksiköllä saisi olla omia tavoitteita ja omia kehittämishankkeita." En ymmärrä minäkään, jos siiloilla tarkoitetaan, ettei yksiköillä saa olla omia tavoitteita ja omaa kehittämistä.
Thursday, September 17, 2020
Vähemmän siiloja, enemmän vuorovaikutusta
Tuesday, August 25, 2020
Tuottavuutta rajoja rikkomalla
Kunnissa tuskaillaan sitä, kuinka palveluiden taso
voitaisiin säilyttää samalla kun etsitään säästökohteita. Tässä meillä on kaksi
ydinhaastetta, joista toinen on tiedon jakaminen laajasti ja toinen on
kuntatekniikan erilaiset käytännöt. Kunnat ovat erilaisia ja siksi yhdelle
onneton ratkaisu voikin olla toiselle lottovoitto. Joskus toimiva ratkaisu voi löytyä omasta
kunnasta, mutta eri sektorilta – kannattaa kurkistaa aidan toiselle
puolelle.
Wednesday, June 24, 2020
Mestareista, amiraaleista ja insinööreistä
Delft, Hollanti, 1665. On aurinkoinen toukokuun aamu. Ateljeessa sekoittuu kevään ja öljyvärien tuoksut. Taulu nimeltä Tyttö ja helmikorvakoru on juuri valmistunut ja kuivumassa. Siitä tulee yksi historian kuuluisimmista maalauksista.
Wednesday, June 17, 2020
Arboristi toivoo puulle terveyttä ja pitkää ikää
Puut luovat ympärilleen viihtyvyyttä, sitovat ilman hiukkasia, auttavat hulevesien käsittelyssä ja viilentävät kaupungin katuja kesäisin. Ihmisten lisäksi monet kaupunkiluonnon eliöt hyötyvät puista.
Thursday, June 11, 2020
Vaatiiko oppiminen pakkoa?
Epämukavuuden sietämistä, entisen arjen kaipuuta ja uuden
oppimista. Kaipaan toimiston käytäviltä kuuluvia askeleita, puhetta ja naurua
sekä toimistokoiran tassujen rapinaa. Tennispallon heittäminen kotitoimiston
seinään ei korvaa sen heittämistä toimistokoiralle. Lisäksi kaipaan Nokian 3210
-puhelintani.
Monday, May 4, 2020
LEMPI-MUMMO JA LAPIOMIEHET - julkisen työn kiitos ja kritiikki
– Anteeks?
– Tota teidän hitautta! Miten siinä voi mennä noin kauan!
Olin juuri kavunnut viemärikaivannostani Mechelininkadulla. Sammonkadun risteyksen liikennevaloissa seisova mies antoi palautteensa kuin litsarin ja jatkoi matkaansa, kukkaruukussa huojuva vehka sylissään. Jäin poski kirvellen seisomaan työmaa-aidan viereen, hengästyneenä ja hikisenä lapiotyöstäni.
Tuesday, April 14, 2020
Järkeä ja tunnetta
Subscribe to:
Posts (Atom)





